Hollolassa on ollut moottoriajoneuvoilla ajo kielletty maastossa jo vuodesta 1980 alueella : Messilä-Tiirismaa-Kuntakeskus. Ajokielto on käsittänyt sekä moottorikelkat että mönkijät. Nyt tämä rauha uhkaa hävitä, kun Hollolan tela lähes yksimielisesti anoo Elyltä lupaa moottorisafareille ja kilpailuille.

Luonnonkauniiseen maisemaan virkistäytymään tuleva ihminen ei kaipaa latupohjia pilaavia mönkijöitä tai syöksähteleviä moottorikelkkasafareita. Samoin luontomatkailustaan jo 1800-luvun puolestavälin kuuluisa Messilä-Tiirismaan alue tulisi säilyttää luonnonalueena, eikä safarikohteena. Eihän matkat ole edes pitkiä, ne voi loistavasti taivaltaa jalan tai hiihtäen. Samoin hiihtämään tai juoksemaan tuleva ihminen ei välttämättä ilahdu jokaisesta mönkijästä: alueet kun on suureksi osaksi ostettu hollolalaisten ja lahtelaisten virkistysalueiksi – natura-alueiksi.

 Aluerajausta safareille tulisi muuttaa siten, että luonto ja luonnossa tai virkistäytymässä olevat ihmiset eivät menetä luonnonrauhaansa turistikeskusten ”hankalien ja safareita vaativien turistien” takia. Silloin olisi erilaisille ohjelmatoimistoilla selvää, mille alueille ylipäätään safarilupia ja kilpailuja voi hakea. Parasta olisi, jos ne kiellettäisiin kokonaan ja alue säilyisi yhä kiellettynä. Ongelmana siinä on, että kieltoa ei tunneta, joten yksittäisten henkilöiden omat moottorivekotukset välillä häiritsevät alueen rauhaa. Siksi tarvitaan selkeitä pelisääntöjä, joita yhteisesti valvotaan.

Noin yleisesti vihreät Hollolassa suhtautuu kielteisesti ”turhaan” moottoriajeluun luonnossa, kuten turistien ajeluttamiseeen tai moottorikilpailuihin.

Hollolan vihreä valtuustoryhmän aloite omaishoitajan vapaan järjestämisestä laitoshoidon rinnalla myös kotipalveluna, Hollolan valtuustossa 26.3.2007

Eduskunta on hyväksynyt lain omaishoitolain 4 §:n muuttamisesta siten, että omaishoitajan oikeutta lakisääteiseen vapaaseen on lisätty kahdesta vuorokaudesta kolmeen vuorokauteen kalenterikuukautta kohti. Omaishoitolain muutos tuli voimaan 1.1.2007.

Omaishoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kolme vuorokautta sellaista kalenterikuukautta kohti, jonka aikana hän on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin. Sidonnaisuus katsotaan ympärivuorokautiseksi siitä huolimatta, että hoidettava viettää säännöllisesti vähäisen osan vuorokaudesta käyttäen kotinsa ulkopuolella järjestettyjä sosiaali- ja terveyspalveluja taikka saaden kuntoutusta tai opetusta.

Omaishoitaja voi pitää lakisääteiset vapaapäivät kuukausittain tai pidemmissä jaksoissa. Kunnan on huolehdittava hoidettavan hoidon järjestämisestä hoitajan vapaan aikana.

Omaishoidon tuesta laaditaan kunnan ja omaishoitajan välillä sopimus, jonka tulee sisältää tiedot o-maishoitajan oikeudesta lakisääteiseen vapaaseen, muihin vapaisiin ja virkistysvapaaseen. Hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjataan, miten hoidettavan hoito järjestetään hoitajan vapaan, terveydenhoitoon liittyvien käyntien tai muun poissaolon aikana.

Omaishoitajien vapaiden järjestäminen vanhainkodissa tai yksityisissä palvelutaloissa on kallista, joko ympärivuorokautista tai muutaman tunnin kestävää laitoshuoltoa, jota on kovan kysynnän vuoksi on ajoittain vaikea järjestää. Kysynnän kasvaessa ja ikäluokkien ikääntyessä ehdotan, että Hollola ja muut Oiva-kunnat (liikelaitos) selvittää mahdollisuuden järjestää omaishoitajavapaan  myös kotona. Esimerkkinä voisi olla tähän tarkoitukseen koulutettu ja palkattu ”omaishoitajalomittaja”. ”Lomittajarinki” mahdollistaa omaisen hoitamisen kotona, ja tutun hoitajan saamisen. Joustavan järjestelmä mahdollistaa omaishoitajien vapaapäivät, vähentää kuljetuskustannuksia sekä vapauttaa laitospaikkoja esim. sairaalasta kotiutuville huonompikuntoisille asiakkaille. Omaishoitajalomittajien koulutus vaatii myös yhteistyötä työvoimaviranomaisten ja  Lahden AMK:n kanssa.

Tarve ikääntyvän ja sairastuneen väestön kotihoitoon kasvaa koko ajan, ja
Oiva-kuntien olisi kuntastrategian mukaisesti hyvä varautua erilaisin keinoin
kotihoidon tukemiseen. Omaishoitajien kanssa tehtävä yhteistyö voisi olla yksi
sellainen.

Samalla ehdotan, että lakisääteisten omaishoitajien lomapäivien järjestämistä tulee jatkossa kehittää siten, että kunnan viranomaisten ja yksityisten palvelunjärjestäjien lisäksi sairastunutta tai vanhusta ja hänen omaishoitajaansa kuullaan.

Hollolan vihreä valtuustoryhmä

Työpaikka-alueeseen perustuva suurkunta voi kuulostaa aluksi houkuttelevalta joukkoliikenteen, työpaikkojen, elinkeinoelämän ja erityisesti kaavoituksen kannalta.  Kun tarkemmin asiaan perehtyy, niin huomaa, niin seudullinen yhteistyön kautta tehdään jo maakuntakaava, ylläpidetään Lakesin toimintaa, yhteisesti on tarkoitus houkutellaan työvoimaa ja markkinoida aluetta.

Aluksi voisi kuulostaa houkuttelevalta, että yhteistyöllä säästettäisiin ja palvelut tehostuisivat ja tulisivat tasa-arvoisemmaksi. Aivan kuin suurempi yksikkö voisi massatuottaa paremmat palvelut. Tarkemmin katsottuna vesilaitoksen lasku tulee yhteiseltä Aqualta, hammaslääkärikutsu Oivalta ja katuja pitää kunnossa Lahden kanssa yhteinen kuntatekniikka. Kouluuntuloilmoitus ja päiväkoti-ilmoitus sentään tulee vielä Hollolan kunnalta, samoin kaavoitusilmoitukset. Koulupuolella etappihanke ja koulukuljetuslogistikko sekä yhteissuunnittelu on yhteistä.

Siksi ehdotan, että yhteistyötä pitää jatkaa –  kun maakunnat muuttuvat aluekeskuksiksi ja seutukokeilu loppuu, niin kuntien välinen palveluyhteistyö ei katoa. Paras-hankkeessa kaikki maakunnan kunnat olivat valmiit maakuntavaltuuston tasoiseen yhteistyöhön. Siksi kuntaseitsikon tulisi ottaa myös huomioon koko maakunta: Paras tapa hoitaa tämä olisi tiivistyvä seudullinen yhteistyö palvelutuotannossa ja suurissa alueellisissa päätöksissä suorilla vaaleilla valittu maakuntavaltuustoa vastaava elin ja kotikuntien säilyminen.

Suurkuntauudistuksessa vihreät kantavat suurta huolta siitä, että pitäjät menettävät suurkunnassa omaleimaisuutensa ja sen, jonka on sanottu olevan valttina jatkossa: viihtyisät erilaiset asuinalueet ja mahdollisuuden itse vaikuttaa omiin asioihinsa. Pelkkä asukasraati ja kylätoimikunnat eivät riitä oman mielipiteen ilmaisuun ja alueen kehittämiseen. Varsinkin Hollolalla ja muilla maalaispitäjillä on paljon menetettävää – Lahden toimintakulttuuri, tapa tehdä asioita kuulematta virkahenkilöstöä ja asukkaita, on kovin erilainen, joskin myös haasteet. Hollolassa ei sentään piilotella homekouluja ja kuullaan asukkaita ja henkilöstöä: Hyvä kunnan henkilöstöpolitiikka ja työssä viihtyminen pitäisi näkyä siinä, ettei ennenaikaiselle eläkkeelle tai pitkäaikaiselle lähdetä. Virkoihin löytyy hakijoita – Hollola on haluttu paikka.

Talouden suhteen tilanne ei juuri liitoksen jälkeen muutu – tarkan veroeuron politiikka ja osin palvelujen karsiminen on edessä joka tapauksessa, ellei veroprosentin suurkunnassa haluta nousevan 25%:iin. Tätä voi ehkäistä palvelutuotannon yhdistämisellä, siihen ei tarvita suurkuntaa. Palvelujen tuottamisessa Hollola tekee jo paljon yhteistyötä. Lisäksi ollaan menossa entistä enemmän avopainotteisempaan, kannustavampaan ja ennaltaehkäisevämpään suuntaan.

Onko alibudjetoinnista mitään hyötyä?

Ei, se vaikeuttaa seuraavan budjetin laadintaa, vaikeuttaa kunnan talousarvion toteutumista ja sitä kautta syntyy alijäämää, joka on pakko kuitenkin jossakin päin kattaa.

Tältä Tiirismaan kuntayhtymän huonolta tilinpidolta olisi voinut välttyä – tarkastamalla tilit ja tuomalla laskut ajoissa peruskuntien tietoon ja maksettavaksi olisi myös vältetty jatkuvalta alibudjetoinnin kierteeltä, jonka laskuja maksamme vieläkin. Alibudjetoitu tulos oli 1,2 miljoonaa vuonna 2006 (kunnan osuus jotain vähän alle milli) , viime vuonna Oivalle laitettiin lisäbudjetti ja 2008 lisäbudjetin on arveltu olevan jo 2 miljoonan luokkaa.

Kun kuntataloudessa pitäisi välttää heiluriliikkeitä ja uuvuttavaa ”talouspoliisitoimintaa”, niin tämä on käytännössä aika mahdotonta: jos kuntayhtymä, jossa on kunnanvaltuuston valitsemat luottamushenkilöt, on aikanaan päättänyt hyväksyä tilinpäätökset jatkuvasti kasvavine syömävelkoineen, ei kunta enää tässä vaiheessa voi tehdä mitään. Jonkinlainen kuntayhtymän harhakuva siitä, että seuraava vuosi voisi olla vielä parempi, on perusterveydenhuollossa täysin kestämätön ajatus, ei lakisääteisten tehtävien tuottamista varten olevat kuntayhtymät tuota voittoa. Kunnanhallituksen tai sosiaalilautakunnan olisi pitänyt ajoissa puuttua alibudjetointiin ja valvoa tilannetta talouden tasapainottajana ja nopeana reagoitsijana, sillä kyllä tiedon pitäisi kulkea paremmin yhtymävaltuutettujen ja virkamiesten kautta kuntaan. Tavalliselle kunnanvaltuutetulle tämä valvontatehtävä onkin sitten jo aika mahdoton tehtävä.

Syömävelkojen piilottelusta kuntayhtymän tileihin on tietenkin ollut se kyseenalainen ja varsin lyhytaikainen hyöty, että perusterveydenhuollon palvelut on velanotolla pystytty turvaamaan silloinkin, kun budjetti on ollut alijäämäinen. Lyhytaikaisesti se on myös näyttänyt kunnan tilinpäätöksissä siltä, että peruspalvelut on pystytty tuottamaan kohtuulliseen hintaan, eikä lisäyllätyksiä ole haluttu kunnan tilinpäätöksiin. Pidempiaikaisena järjestelynä tämä on epätavallista ja erittäin haitallista kaikille.

Näitä lisäyllätyksiä olisi silti voitu tuoda jo edellisen vuoden budjettiin. Siinä vaiheessa, kun kuntayhtymästä siirryttiin kiireesti Oivaan, niin vanhat velat siirrettiin kiinteistöyhtiölle. En ymmärrä, miten tilinpidollisesti on edes mahdollista siirtää Tiirismaan kuntayhtymän vanhat syömävelat kiinteistöyhtiölle. Samoin sana avustus kiinteistöyhtiölle ei kovin paljon ilahduta, kun vuoden 2007 tilinpäätös on muutenkin jo alijäämäinen.

Kestävän talouden periaatteisiin kuuluu realistinen budjetointi. Jatkossa tämä pitää ottaa huomioon. Tämän vuosituhannen yksikään tilinpäätös ei ole oikea. Ehkä ensi valtuustokaudella pystytään paremmin valvomaan tilinpitoa.

Tervetuloa sivustolle! Sivut päivittyvät koko ajan, linkkilistoilta löydät ehdokkaiden tietoja tarkemmin  ja yhteisestä blogista voit lukea vihreiden mielipiteitä vihreistä arvoista ja kunnallipolitiikasta!

Hollolan vihreät ry:n hallituksen kokous 15.15.2008 otti kantaa vaalirahoituskohuun vaatimalla kaikkia ilmoittamaan vaalirahoituksensa lähteen sekä tiedottamaan siitä äänestäjille. Samoin kehotettiin vihreitä olla ottamatta vaalirahaa yrityksiltä.

Äänestäjäkunnan tulisi jo etukäteen tietää, kuka kamppanjaa rahoittaa: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, eli ei ole olemassa ilmaista lounasta.